Puhun nyt ns. (Epä)Täydellisestä
ympyrästä. En puhu siis Platonin kirjeistä. Vaan tämä on minun
yksinkertaisilla aivoilla ja ajatuksilla luotu käsite. Kaverini
aikoinaan puhui tästä asiasta. ”elät ympyrässä.”
Ihmiset jäävät monesti elämässään
toistamaan samanlaista kaavaa elämänpolulla. Pysytään siinä
tutussa ja turvallisessa. Tulee ylä, - ja alamäkiä. Kaikki asiat
tiettyjen vuosien/ tapahtumien aikana menevät ylipäänsä samalla
tavalla, kaavamaisesti. Tehdään ne samat virheet joka kerta. Tästä
syystä ehkä monien meistä täytyisi avata tämä ympyrä ja
muuttaa se viivaksi. Mennä eteenpäin. Viivakin voi kaarrella. Olla
aalto. Go with the flow. Se oli joskus lempisanontani. Nykyään olen
eksynyt ja alkanut miettimään liikaa asioita, elämää. Tai ehkäpä
olen juuri siinä missä pitää ollakkin.
Tätä ympyrää voisi kuvata myös ns,
”kohtalon ympyräksi.” Jos nyt otetaan vaikka oleellisesti
esimerkiksi kahden ihmisen parisuhde. Tutustutaan, ihastutaan.
Tehdään asioita yhdessä. Luodaan kulissit ja illuusio siitä, että
olemme onnellisia ja näin täytyy olla ja elää. Siksi koska
muutkin. Sen vuoksi, minä en esimerkiksi usko mihinkään liittoon.
Se on mielestäni egon vahvistamista jollain asialla jota ei ole edes
oikeasti olemassa. Muutenkin kaikenlaiset ryhmät, liitot jne, jotka
tarvitsevat ME henkeä on taas yhden uuden ”egon”
kasvattamista, jota ei ole. Jotta ette ymmärtäisi väärin. En
tarkoita ystäviä, enkä yhdessäoloa. Vaan kaikkia ns,
propagandistisia ”aatteen” tms, kannattajia.
Rakastamansa ihmisen kanssa täytyy
ehdottomasti elää. Jos se tuntuu oikealta. Mutta se ei tarvitse
minkäänlaista merkkiä, tai muuta todistusta.
Poikkesin aiheesta. Eli se
kaavamaisuus. Tutustutaan, ihastutaan, asutaan yhdessä. Eletään
elämää onnellisena. Hairahduksia puolin ja toisin. Liikaa
juomista, ehkä huumeita. Ei se välttämättä tarvitse näitäkään.
Ja kaikki vaan sen vuoksi koska halutaan nähdä onko ruoho
vihreämpää aidan toisella puolella.
Ei se ole.
Sinulla on tylsää. Haluat parempaa
elämää, parempaa parisuhdetta. Etsit rakkautta.
Hairahduksien kautta oppi siitä että
olet tehnyt huonosti, ja olet huono ihminen. Päästät toisen
”kärsimyksestä” jättäessään hänet omien virheittesi
vuoksi. Ero, yksinäisyys. Toive ihastuksesta ja sen myötä
rakkaudesta. Hiukan aikaa omaa eloa. Karma potki perseelle ja päähän,
kasvoihin. Palleaan niin ettet saa happea.
Opit virheistäsi ja muutut paremmaksi.
Kyllä sen se tekee. Mutta ei mene kauaakaan kun ihastut. Perhoset
lentävät vatsassasi, ja luulet löytäneesi elämäsi rakkauden.
Kaava alkaa alusta. Tunnistatko sinä itseäsi tästä tarinasta.
Elätkö ympyrässä vai oletko jo muuttanut sen ”viivaksi.”
Nämä vaiheet eivät välttämättä
tarvitse pitkää aikaväliä. Asiat saattavat tapahtua paljonkin
lyhyemmässä ajassa. Viikoissa, kuukausissa. Ihastumiseen voi jäädä
koukkuun. Mikään ei välttämättä riitä. Kaikki ovat aina
oikeita, mutta silti joku on aina parempi. Tästä syystä joillakin
”ihastusnarkeilla” On olemassa ns, varamiehiä tai varanaisia.
Sellaisia joihin tukea kun on kurjaa, ja sen kainalon tarvitsee
hellyyttä varten.
Voi olla tietenkin olemassa monenlaisia
ympyröitä. Yhdellä meistä niitä voi olla monta. Yhtä monta kuin
asioita on olemassa. Kaavamaisuus työelämässä, kaverisuhteissa.
Putkimainen ajattelu yleensäkkin. Ajat joka päivä samaa reittiä
töihin. Teet asiat aamusta iltaan täysin samalla tavalla vuosien
ajan. Haluat elämääsi väriä. Kuka sen tuo jos et sinä itse?
Muuttamalla pieniä asioita pikkuhiljaa. Kerralla sitä ei kannata
tehdä koska silloin se on suorittamista. Pieniä kakun palasia
kerrallaan. Muuten tukehdut kermavaahtoon.
