Joulun aika 2015.
Harmonia ja onnellisuus. Jonkin vanhan
ja kätketyn löytäminen.
On käsittämätöntä miten ihminen voi
kestää sellaisen tunteiden vuoristoradan mitä olen käynyt läpi.
Kaksi viikkoa sitten olin maanpäällisessä helvetissä.
Kun joku tuhoaa luottamuksen ja rakkauden sinusta, se ei tee ikinä mitään kaunista.
Mutta kun
joutuu tahtomattaan. Kyllä. Tahtomattaan pohjalle. Sieltä ei ole
muuta tietä kuin ylöspäin.
Ehkä tämä oli testi. Ehkä tämä
kaikki on vain testiä. Jotain suurempaa varten.
Ehkä se oli opetus
mitä voimme tarkastella elon päätyttyä jossain.
Opetus mitä
katsomme harmonisesti hyväksyen. Tuska, suru ja petos muuttuu
kaunistakin kauniimmaksi rakkaudeksi.
Vuosia sitten minulla oli vääristynyt
kuva rakkaudesta. Olisin saanut sitä eräältä henkilöltä. Hän
olisi jakanut arkensa kanssani. Sorruin pinnallisuuteen. Oli myös
vapaudenkaipuu joka kuitenkin vei turmion tielle.
Nyt alkaa kevätaika. Aurinko alkaa
levittää jälleen eheyttäviä säteitään.
Vuosi 2016 on
rakkauden ja henkisen kasvun, eheytymisen vuosi.
Ruoho ei ole
vihreämpää aidan toisella puolella. Tee siitä omasta kentästäsi
niin vehreä ja kaunis kuin haluat. Istuta sinne puita jotka
kukkivat kauniisti.
Älkää painako jarrua, älkää vaikka se satuttaisi
teitä.
Ja ennen kaikkea älkää pelätkö sellaista mitä oikeasti
ei ole olemassa. Pelko on turhaa ja mielen kuvitelmaa. Tämä ei tarkoita sitä etteikö omaa sisäistä ääntään kannattaisi kuunnella. Se yleensä on oikeassa.
Kaiken tämän
piti tapahtua. Se että toinen ihminen elää sinun kauttasi on
vaarallista. Käyttää sinun tarkoitusperiäsi hyväksi.
