Petos

Joulun aika 2015.

Harmonia ja onnellisuus. Jonkin vanhan ja kätketyn löytäminen.

On käsittämätöntä miten ihminen voi kestää sellaisen tunteiden vuoristoradan mitä olen käynyt läpi. Kaksi viikkoa sitten olin maanpäällisessä helvetissä.

Kun joku tuhoaa luottamuksen ja rakkauden sinusta, se ei tee ikinä mitään kaunista.

Mutta kun joutuu tahtomattaan. Kyllä. Tahtomattaan pohjalle. Sieltä ei ole muuta tietä kuin ylöspäin.

Ehkä tämä oli testi. Ehkä tämä kaikki on vain testiä. Jotain suurempaa varten.

Ehkä se oli opetus mitä voimme tarkastella elon päätyttyä jossain.

Opetus mitä katsomme harmonisesti hyväksyen. Tuska, suru ja petos muuttuu kaunistakin kauniimmaksi rakkaudeksi.

Vuosia sitten minulla oli vääristynyt kuva rakkaudesta. Olisin saanut sitä eräältä henkilöltä. Hän olisi jakanut arkensa kanssani. Sorruin pinnallisuuteen. Oli myös vapaudenkaipuu joka kuitenkin vei turmion tielle.

Nyt alkaa kevätaika. Aurinko alkaa levittää jälleen eheyttäviä säteitään.

Vuosi 2016 on rakkauden ja henkisen kasvun, eheytymisen vuosi.

Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella. Tee siitä omasta kentästäsi niin vehreä ja kaunis kuin haluat. Istuta sinne puita jotka kukkivat kauniisti.

Älkää painako jarrua, älkää vaikka se satuttaisi teitä.

Ja ennen kaikkea älkää pelätkö sellaista mitä oikeasti ei ole olemassa. Pelko on turhaa ja mielen kuvitelmaa. Tämä ei tarkoita sitä etteikö omaa sisäistä ääntään kannattaisi kuunnella. Se yleensä on oikeassa.

Kaiken tämän piti tapahtua. Se että toinen ihminen elää sinun kauttasi on vaarallista. Käyttää sinun tarkoitusperiäsi hyväksi.