Olisiko teillä aikaa puhua hieman meitä kaikkia kohtaavasta lopusta, kuolemasta? (tähän sitten se hassun hauska Elisan mainoksen kaksikko) Joo! Jee! Wouh! No mennään →

Onkohan se tuo pimeys? Mutta noin kaksi viikkoa mietin kuolemaa. Kyllä, juuri sitä mitä kohti me kaikki ollaan kulkemassa. En siis miettimällä miettinyt sitä mutta se vaan tuli mieleen, olikohan tuo nyt sen pienen pirulaisen tekosia sisälläni? En tiedä, mutta en rapsuttele sitä sen enempää.

Tuli mieleen yhden rakkaan ystäväni sanonta ”kaikki oli helvetin hauskaa siihen asti kun tajusikin joskus kuolevansa.” Joskus sain tuon asian ajattelusta ihan helvetinmoisia ahdistuksia.

Varmaankin kun on jälleen kysymys irtipäästämisestä. Sehän on se viimeinen otteen päästäminen, lopullinen sellainen. Välttämättömin ja pakollisin asia meidän elämässämme, se mikä on täysin varmaa. Kaikki me kuollaan. Omista muistiinpanoistani löysin lyhyen lauseen ”kuka teki kuolemasta kielletyn ja pelottavan asian?” Siihen nyt ei varmaan ikinä löydetä ratkaisua.

Mutta niin, sitä on tehty meidän kulttuurissamme todella surullinen ja pimeä asia. No siis, onhan se. Tietenkin kun rakkaat ympäriltä kaikkoaa jonnekkin. Minne lie? Sitäkään kukaan ei tiedä.

Ja sen vuoksi siitä on yrittää inttää yhtään mitään. On siitä hassuja sketsejä ja hulluttelua.

Joissain kulttuureissa kuitenkin ensin surraan, mutta sen jälkeen juhlitaan. Juhlissakin hiukan saatetaan tirauttaa, mutta sen jälkeen juhlat jatkuu ja ollaan iloisia toisen ”siirtymästä.”

Minä ainakin haluan että mun monttubileissä ei pelkästään olla jäyhiä jököttäjiä!

Ne pitää olla kunnon bileet! Mutta sitten mää haluan vähä julistaa sellasta asiaa että tämä aika mitä me ollaan täälä yhessä, nii pitäskö meidän kuitenki yrittää tulla toisten kans toimeen? Kaikista ei tarvi tykätä. Mutta helevetti soikoon kyllä se pitäs kuitenkin yrittää toimeen tulla. No ei sitä oo pakko sitäkään, jos ei halua mutta oisha se kiva. Kannattaako epävarmaa vihan taakkaa kantaa sisällään? Kukaan ei syö ketään elävältä (ehkä?) ja mun mielestä kukaan ei oo tehny niin pahaa ikinä että siitä ei vois puhua ja yrittää sopia. Tiiän sen että oon menneisyydessäni tehny paskoja juttuja ihmisille. Tiedän ja pyydän anteeksi nöyrimmin. Jos jollakulla kolkuttaa että ny pitäs puhua jonkun kans nii tehkää se. Ei siinä menetä mitään. Helpottaa kummasti kumpaakin osapuolta kun saa keskustella asiasta. Monesti aika parantaa haavoja, se on totta. Hauskaa on sitten myös sellainen asia kun pitkän ajan kuluttua nähdään ja keskustellaan asioista niin kummatkin repeää että kuin lapsellinen on ollut. Kummatkin myöntää myös omat virheensä. Nii että pidetäämpä toisistamme huolta ennen sitä mustaa kuoloa joka meitä päähän koppaa! Vaikka se välistä vaikialta tuntuukin. Tätä kirjoittaessa nyt loppuun repesin aivan täysin että mitenpäs tämä aihe osuikin oikealle päivälle :D Pyhäinpäivä! Kunnioitetaan vainajia. Muutama kaveri lähti liian aikasin. Ikävä on aivan helvetin kova! <3 Mulla on ikävä kaikkia jotka on lähteneet. Sytytän muutaman kynttilän tänä iltana heille kaikille <3