Joulusiivous

Tänään suoritan joulusiivouksen. Päässäni myös. Tasan vuosi sitten olin onnellinen. Siitä lähti täysin uudenlainen ajanjakso elämässäni etenemään. Tietyllä tavalla siinä samassa kyydissä mennään, mutta vain kyyti on hiukan muuttunut matkan varrella, ja ehkä hiukan kuoppaisemmaksi ikäväkseni näin täytyy sanoa. Minä tasoitan tietä edeltä samalla kuin kuljen eteenpäin. Puolitoista viikkoa ennen tätä päivää vuosi sitten olin särkenyt sydämmeni. Olin kasannut itseäni ja tulisin kasaamaan vielä jonkin aikaa. Aika kuitenkin parantaa haavat vaikka ne olisivat kuinka syviä tahansa. Sen olen oppinut tämän vuoden kuluessa, kuten myös monia muita asioita. Sellaisia jotka tekevät terveellä tavalla kyyniseksi ja kovettavat kuorta. Inhimillisyyttäni ja hyvää tahtoani en polta mutta enää en päästä ihmisiä lähelleni kovin nopeasti. Ihmettelyä ja kummastusta aika raakalla tavalla tämä vuosi on tuonut tullessaan. Silti kaikki ne huonot jutut mitä vaikka vuosi sitten tai kuluvan vuoden aika tapahtui tuntuu nyt hyvin pieneltä ja vähäiseltä asialta. Hengissä olen edelleen ja kokemuksia rikkaampana. Koska jutut ja asiat mitä elämään ilmaantuu, niille ei voi mitään. Tapahtumista ei voi estää. Turha siis pyristellä vastaan vaan ottaa kaiken mitä tulee vastaan. Eteenpäin kuljen ja mitä maailmankaikkeus polulleni tuokaan eteeni, sen otan vastaan. Oli se mitä tahansa. Ihmetystä ja kummastusta aiheuttaa myös ihmisten hyvyys. Sain pari päivää sitten parhaan joululahjan ikinä koskaan. Hitto me lähtään tänään kohti Amsterdamia! Täysin erinlainen joulu! Mistä tahansa päätöksistä on kyse. Muistakaa, että niillä asioilla saattaa olla kauaskantoisia seurauksia. Ne saattaa muuttaa toisen ihmisen tulevaisuuden suunnitelmia ja elämän suuntaa. Harkitkaa tarkkaan. Pitäkää lähimmistänne huolta ja antakaa toisillenne turvaa, lämpöä ja rakkautta.

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille <3

” Olemassaolossa on auttamisen tarve, suojelemisen tarve, ystävyyden tarve. Se elää ihmisessä. Joka ikinen on tuntenut sielussansa lämpimän tuulahduksen, auttamisen tarpeen. Eikä ihminen siitä tarpeesta pääse ikinä irti. Se on se tunne, jolle me annamme tuon moniselitteisen, tuon määrättömästi pilatun nimen 'rakkaus' tai 'hyvä tahto', 'avuliaisuus', 'ystävällisyys', tuo positiivinen sieluntila, joka on yhteenkuuluvaisuutta, myötäelämistä. Se on elämän eliksiiri, se on elämän perusvoima, josta riippuu terveys, josta riippuu elämän onni. ” (Yrjö Kallinen.)