On menossa pimein vuodenaika. Minua ei ahdista läheskään niin paljon kuin aikaisemmin. Kaikki johtuen viimeisen vuoden sisällä tapahtuneista asioista. Asioita on joutunut miettimään ja käsittelemään rankimman kautta. Sen lisäksi koittanut yrittää olla välittämättä ulkopuolelta tulevista paineista. Jostain oon saanut ihan suunnatonta voimaa suorittaa ja tehdä asioita. Rinnan alla tuntuu tarmo ja halu tehdä. Tiedän, että se johtuu erittäin paljon lähellä olevasta ihmisestä. Tiedät kuka olet <3 Minun ei tarvitse olla kuin oma itseni. Ei sen enempää eikä sen vähempää. Monta rautaa on tulessa ja kaikille on oma aikansa. Hyväksyntää, rakkautta ja huolenpitoa minulla on jakaa kaikille lähimmäisilleni. Se positiivisuus ja lämpö joka minussa sikiää kuuluu kaikille jotka sitä myös minulle antavat. Ensi kuun lopussa esikoiseni syntyy. Tulevaisuus jännittää mutta se on täysin inhimillistä. Silti tiedän sen, että minusta tulee hyvä isä. Eihän tämä mennyt ihan niinkuin saduissa, mutta eipä se niin suurimmaksi osaksi elämässä menekkään. Teen kaikkeni ja vielä enemmänkin, että lapsella on hyvä ja turvallinen olla. Tämän päivän aikan häilyvästi tunnelin päässä vilahti valoa myös työrintaman suhteen mutta aika näyttää käykö tällainen päänsisäinen toive toteen. Perjantaina viikonlopuksi Helsinkiin Liquid Space Dreamsin kans tekeen visuaaleja! Tulukaahan Stadin pään porukka moikkaileen Ääniwallille jos siellä päin pyöritte!