Vuosi vaihtuu jälleen. Kaikki haistattavat edelliselle vuodelle ja sen paskoille tapahtumille. Niin minäkin. Silti vuodet tulevat vaihtumaan aina. Aika kuluu, vuodet vierii ja me vanhetaan. Asioita tapahtuu, ihmisiä syntyy ja kuolee, niin se vaan menee. Me ei eletä ikuisesti. Nuoruuden sankarimme ja idolimme lähtevät. Samoiten kaikki tuttumme, sukulaisemme ja ystävämme. Eikö olisi nyt korkea aika sanoa lähimmäisille, että välitän sinusta ja rakastan sinua. Halata toista oikealla tarkoituksella. Tehdä niitä juttuja mistä pitää ja tekee muutkin onnelliseksi. Se ei ole keneltäkään pois.

Mitä sitten on oppinut vuoden aikana? Sen, että kivan lahjakääreen sisässä ei olekkaan aina sitä mitä toivoisi olevan. Keneenkään kannata luottaa sokeasti. Kiire ei vie minnekkään. Maltti on valttia ja suuria päätöksiä kannattaa tehdä rauhassa ja vakaudella. Uskoo omaan intuitioonsa ja siihen mitä tekee. Ota myös tosissasi toisten ihmisten kehut ja kehu myös itseäsi. Opi rakastamaan sitä mikä olet ja mitä teet. Opi ottamaan tervettä kritiikkiä vastaan. Haukkuminen ja alistaminen ei ole sellaista. Nämä kyllä eroittaa toisistaan aika helposti ja ainoa mikä kolhuja saa on oma pieni ego.

Oikeat ystävät pysyvät rinnallasi tapahtui sitten mitä vain. He ovat sellaisia joiden läheisyys ei tule ikinä loppumaan. Herkistyin eräänä päivänä kun kaksi ystävystä kohtasivat pitkän ajan jälkeen. Heillä oli ollut oma menneisyytensä. Toisella oli jäänyt mieleen eräs hyvä tarina jonka toinen oli aikoinaan kertonut kalaretkellä. Hän muistutti toista tästä tarinasta ja kertoi kuinka se oli jäänyt hänen mieleensä, Hän toi mukanaan lahjan joka liittyi tähän tarinaan. Samalla hän toi surullisia uutisia. Sen, että elämä ei hänenkään kohdalla tule olemaan ikuista. Traaginen tapahtuma hänen elämässään oli laittanut asiat tärkeysjärjestykseen. Ystäviä pitää nähdä ja heitä on mukavaa muistaa pienillä eleillä tai vaikka lahjoilla. Joskus vasta traagiset tai raskaat asiat vasta herättävät ja laittavat miettimään hiukan omaa napaa pidemmälle. Olen ollut ryhmissä missä näytetään vain kova kuori ja läheisyyttä ihmisten kesken ei saa olla koska se on osoitus heikkoudesta. Nämä kaksi ystävystä halasivat pitkän ajan jälkeen. Käsitykseni vanhempien miesten tunteiden osoituksesta toiselle nousi uusiin sfääreihin. Koska minun omat juurtuneet käsitykseni olivat jääneet mieleen vanhoista tapahtumista. Jurttia suomalaista käytöstä siis. Kylmäkiskoista toisen pilkkaamista ja oman egon nostamista pinnalle. Mutta nyt oli mukana kättelyä, halaamista ja tsempaamista. Olalle ja selkään läiskimistä. Hurttia ja leikkisää huumoria. Hitto olin mielissäni kun näin kaiken tuon. Tämän hieman vanhemman herrasmiehen silmät olivat auenneet. Katseesta näki jotain minkä olen nähnyt monesti aiemminkin joidenkin ihmisten silmistä. Sen, että mikään ei ole ikuista. Se ei ollut luovuttamista vaan sitä, että hyväksyy tosiasiat ja jatkaa eteenpäin. Lempisanani. Eteenpäin.

Mitä sitten toivon uudelta vuodelta. Koska ainahan toivotaan jotain. Toivon että kaikki pysyvät terveenä. Tärkeät ja rakkaat ihmiset pysyisivät lähettyvilläni kun on vaikeaa. Saisin jakaa heidän kanssa myös iloni ja onneni. Kun tulee tilanne, että apua tarvitsee oikeasti. Minä olen tässä teitä varten. Teen kyllä kaikkeni vain jos voin. Tiedätte sen. Saisin tehdä niitä asioita jotka ovat minulle tärkeitä ja rakkaita ja mitä rakastan tehdä. Rauhaa, harmoniaa, asioiden asettumista uomiinsa. Pirskahtelevaa onnea. Kyyneleitä ja syviä tunteita.

Mutta se mitä eniten toivon on se, että saan olla tulevan tyttäreni lähellä ja viettää aikaa hänen kanssaan. Koska oli tilanne tai tapahtuneet asiat mitä tahansa. Mikään asia ei tule ikinä muuttamaan sitä että hän, pieni ihminen tulee olemaan tärkein ja rakkain ikinä tässä maailmassa minulle.

Uuteen vuoteen lähdetään siis täältä aika hämmentyneissä ja jännittyneissä tunnelmissa. Toivoen ja uskoen hyvään, että kaikki järjestyy. Ihan kaikkien puolesta niin ajatellen.

Jätetään hyvästit vuodelle 2016 ja tehdään vuodesta 2017 ihan perkeleen hieno vuosi yhdessä meille kaikille!