17.3.2016

Eilen tuli käytyä kaverin luona kahvittelemassa ja suunnittelemassa. Puhuttiin niitä näitä.
Melkeenpä joka asia mikä otettiin puheeksi sivuutti sitä, että miksi ihmisiä huijataan. Oli kyse sitten ihmissuhteista tai työhön, harrastuksiin tai ihan mihin tahansa liittyvistä asioista.
Jotenkin tuntuu että kilpailusta on tehty hyväksyttävää tänä päivänä. Oma etu on se ensimmäinen asia mitä haalitaan ja kaikki täytyy saada itselle HETI ja ENSIMMÄSENÄ.
Toisten tunteita ei oteta huomioon ja rikkinäinen/käytetty heitetään romukoppaan. Haetaan ihmisistä kokemuksia mutta kun oma kokemuksen täyttymys on saavutettu mennään eteenpäin. Helppoahan se on. Et näe toisen sisimpään, etkä tunne asioita niinkuin toinen.
Tuntuu että tänä päivänä lapsille opetetaan jo kotona sellaista asennetta, että täytyy selvitä yksin ja muille on aivan sama. Tuijotetaan omaan napaan. Omaisuutta ja materiaa on hankittava ja vain maallinen mammona tekee onnelliseksi.
Viedäänkö lapsia enää luontoon? Vai onko arkipäivät viihde-elektroniikan hypnoosissa olemista?
Kun aika iso vaikutin se on lapsiin ja en sano etteikö se olisi aikuisiinkin.
Aikamoista realitypaskaa sieltä vain nykyään tulee. "näin sinun tulee elää elämäsi että olet onnellinen" :) :) :)
Loppusanoina mulla kotiin tullessani tuli mieleen sellanen sana kuin "sinisilmäsyydestä sakotetaan"
Itseään ei tarvi kylmettää. MUTTA kaikkea mitä kuulee ja näkee ei tarvitse uskoa.
Oma tahto ja vapaus sanoa EI. Kuuntelemalla omaa sisintään pääsee todella lähelle totuutta. Pitämällä ihmiset joilla on oikeat arvot lähellä, päästään varmaan aika lähelle harmoniaa millä tämä pallo sykkii ja elää. Voiko tommosia ihmisiä sitten jotenkin profiloida?
Ei niitä voi. Kyllä sen sisimmässään tuntee. Sen näkee silmistä ja kuulee puheesta <3
Kyllä koira koiran tuntee :)
Että tämmöstä jaappausta Petripapalla tuli tähän torstain aamupäivään