perjantai 16. syyskuuta 2016

Pienen hetken aamulla kahvikuppi nokan edessä mietin että mitä kirjoittaisi.
On niin paljon ajatuksia ja tapahtumia. No mutta... Sitten lasahti Open Office :D
Siinäpä se kirjoittaminen oli. Maailmakaikkeus sanoi että heitähän helevettii tuo.
Kyllä. Oikeassa se oli. Piti lopettaa koska paperille oli tulossa pelkkää sitä itseään.
Nyt on varmaan hiukan parempi aika aloittaa. Ja tehdä työstä valmista.

Olen päättänyt olla onnellinen. Tietyllä tapaa olen luovuttanut. En aio rypeä itsesäälissä tai muuta vastaavaa. Älkää hihkuko onnesta, sitä te ette tule saamaan ;)

Olen antanut periksi, päästänyt irti, luovuttanut, päättänyt olla laittamatta vastaan. Se mitä tapahtuu tapahtuu eikä sille voi mitään. Kaikella on tarkoituksensa. Tai sitten ei. Ei silläkään ole mitään merkitystä. Pidän tietenkin huolen siitä että kukaan ei polje minun päälleni. Oi.. sitä kuulkaas on menneisyydessä tapahtunut. Olin vielä se pieni toukka, hiiri taikka maan matonen. Siellä pimeässä. En uskonut että se loiste mistä jotkut puhuivat olisi totta. Aikaa ja matkantekoa se on vaatinut. Se matka ei ole vielä valmis. Eteenpäin. Se on se sana. Eteenpäin.

En ole hengellinen ihminen. Mun mielestä kaikki uskonnot sais heittää roskiin. En tuu missään vaiheessa paasaan mistään Jeesuksesta, Buddhasta tai jostain ylemmästä voimasta. Koska sellaista henkilöitymää EI OLE OLEMASSA. Jotain on. Vai onko?
Jonkun henkilön sormi osoitti mulle kuuta taivaalla. Mulle ei riitä se henkilö ja hänen sanomansa siitä ns, ”kuusta” mitä tämä henkilö ei haluakkaan. Sitä pitää mennä katsomaan itse.
On ovia, ja on avaimia. Kun on rohkeutta avata se ovi ja mennä siitä ovesta. Jonku ajan kuluttua sää hoksaat että sitä ovea ei ikinä ollutkaan. Tai siis on. Vai eikö ole? Joillekkin se on, ja joillekkin sitä ei ole. Joillekkin se on korkeat portit. Joillekkin se on läpipääsemättömät seinät. Vankila. 
Kun sulla on avaimet mennä läpi kuitenkin niistä niin miksi et? Ei, koska olet toukka ja pieni maan matonen. Kaverit sanoo että se on hömppää ja lässynläätä. Ei ole totta että toukasta tulee perhonen? Tai että rumasta ankan poikasesta tuli kaunis joutsen? Minä olen kyllästynyt olemaan se joka osoittaa sitä kuuta, aurinkoa tai tähteä siellä taivaalla.

 Enjoy the show! Sanon ja nojaan parvipaikallani pehmeään penkkiin. Ah mikä esitys tämä onkaan <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti