Puhun nyt yleistäen. Mutta tietenkin myös erittäin vahvasti omista kokemuksistani jälleen.
Viekkaus, ilkeys ja epärehellisyys ei vie minnekkään muualle kuin enemmän pohjalle.
Tämä pätee ihan kaikkeen mitä me ihmisen tekeleet teemme.
Rehti, rehellinen ja suorapuheinen pitää olla, vaikka se tuntuiskin joskus siltä että loukkaa jotain. Parempi näin.
Oma kokemukseni, kun aloin miettimään ja tekemään asioita hiukan eri tavalla on se, että kun aukaiset sen hyvän oven. Aukaiset sen hyvän oven kumpaankin suuntaan.
Teet hyvää, niin kas kummaa sää myös saat sitä hyvää kans. Antaa asioiden tapahtua omalla painollaan.
Voi kuulkaas kyllä sitä paskaakin sieltä tulee. Mutta miettikää sitä siltä kannalta että se on sitä tapahtumista. Älkää kategorioiko sitä hyvään taikka pahaan. Se on vaan tapahtumista. Hyväksymistä ja läsnäoloa.
Jotenkin tänä päivänä esimerkiksi minua kohtaan tehdyt provosoinnit, piikittelyt jne. pilkkaukset vain naurattavat.
Nään aikasen tarkkaan mitä siinä taustalla on. Se on se pieni musta mytty siellä nurkassa. Se yrittää ottaa pienillä terävillä kynsillään ja hampailla mua niskasta kiinni. Mää vaan hymyilen sille! HAH! Saatan halata ja antaa sille poskisuudelmankin. Se häipyy matkoihinsa.
Mutta ihmiset, kun törmäätte tällaiseen henkilöön joka on niin kiintynyt siihen mustaan mönjään ja syleilee sitä. Ei osaa muuta. Mitä sellaisen kanssa pitää tehdä? Juostakko karkuun vai jäädäkkö auttamaan?
Veikkaan että hyväntahtoiset ihmiset auttavat. Jotkut auttavat niinki paljon että omat voimavarat eivät enää riitä.
Tai annetaan omasta kuormasta niinkin paljon että itselle ei enää riitä.
Omat henkiset voimavarat hupenevat siihen että toisella olisi hyvä olla.
Tällasta kivaa maanantai päivittelyä ;) <3
(pikkusen raskaan viikonlopun jälkeen ;) )