21.1.2016

Arki juoksee juoksuaan. Viikonloputkin menevät nykyään hitaammin.
Saisivat mennä vielä hiukan hitaamminkin että saisi venytettyä yhteistä aikaa pidemmäksi.
Muutamat illat arkena yhdessä huuhtoo huolet ja stressin täysin mäkeen <3 Saisi pysyä kokonaan pois.
Monta kertaa olen itselleni luvannut olla ahdistelematta itseäni turhilla asioilla. Toisaalta se paine ja ahdistus tulee yleensä sitten sieltä toiselta suunnalta.
Vastuu on kuitenkin kannettava.
Kun on löytänyt yhteisen kuplan niin sitä ei halua puhkaista vaan kasvattaa isommaksi. Puhkua ja puhaltaa sitä ja antaa sen laajeta. Ajan myötä se oma maailma kasvaa sinne isommaksi. Kukaan ulkopuolinen ei voi sitä puhkaista. Ei varsinkaan jos kaksi ihmistä siihen uskoo totuudellisesti.
Sitä voisi kuin voisikin kutsua puutarhan hoidoksi, tai vaikka puun kasvatukseksi, tai ihan vaan sen peruskallion rakennukseksi. Niistä oikeista raaka-aineista. Tässä vaiheessa jo varmaan tiedättekin mistä puhun, ja kaikki ajattelevat ihmiset tietävät mitä ne oikeat raaka-aineet ovat. Luottamus on näistä tärkein.
Menneellä ja menneisyydellä ei ole tässä hetkessä enää mitään merkitystä. Toivon että joitain asioita ei olisi ikinä tapahtunut. Mutta jos niitä asioita ei olisi tapahtunut. Nyt ymmärrän sen. Mitään tästäkään ei olisi tapahtunut.
Vaikka joutuu kärsimään ja pettymään. Elämä on kärsimys. Se täytyy vain hyväksyä. Olen siis erittäin tyytyväinen että asioita tapahtui.
Tämä hetki on harmoninen ja täynnä onnea, onnellisuutta. Toivon että siitä kasvaisi oma paikka sille ja se ei katoiaisi koskaan. Näen että näin on.
Hiukan Yrjö Kallisen ajatuksia :3 <3
"Eiköhän jokainen ihminen olisi jotain ihmeellistä, tavatonta, suurta jos hän vain osaisi ja uskaltaisi vapauttaa itsensä olemaan oma itsensä, sts. osaisi ja uskaltaisi poistaa itsestään sen, mikä estää ja ehkäisee häntä: sovinnaisuuden, halun apinoida, miellyttää, halun olla sitä, mitä vallitseva maku ja muoti houkuttelee häntä olemaan"
"Hetkestä hetkeen minulla on tilaisuus tehdä jotakin aitoa ja hyvää juuri niille ihmisille tai niille asioille, joiden keskellä elän"