3.2.2016

Surua ja murhetta riittää kaikille jaettavaksi. Kuten myös iloa ja onnea.
Surkaa surunne pois ja pyytäkää apua jos sitä tarvitsette. Tukijoita ja kuuntelijoita löytyy aina. Jos ei ystävistä niin sitten ulkopuolelta. Yksin ei tarvitse jäädä.
Tehkää mielummin tuo kuin se että jakaisitte sitä surua olemalla katkera ja kyyninen. Tai pahimmassa tapauksessa tekemällä läheiselle pahasti. Se suru muuttaa muotoaan jopa tuskaksi ja vihaksi asti. Kohta huomaat olevasi yksin. Yksinäisempi kuin aikasemmin.
Yksin me kaikki ollaan kuitenkin.. Jakakaa mielummin onnen hetkenne. Muistelkaa hyviä ja kivoja asioita. Ei anneta valtaa sille mustalle varjolle joka seuraa kannoillamme.
On liian helppoa särkeä toinen ihminen. Koittakaapa tehdä joku onnelliseksi. Tai vaikka sen yhden tärkeän sijaan muutama ihminen. <3
"Olemassaolossa on auttamisen tarve, suojelemisen tarve, ystävyyden tarve. Se elää ihmisessä. Joka ikinen on tuntenut sielussansa lämpimän tuulahduksen, auttamisen tarpeen. Eikä ihminen siitä tarpeesta pääse ikinä irti. Se on se tunne, jolle me annamme tuon moniselitteisen, tuon määrättömästi pilatun nimen 'rakkaus' tai 'hyvä tahto', 'avuliaisuus', 'ystävällisyys', tuo positiivinen sieluntila, joka on yhteenkuuluvaisuutta, myötäelämistä. Se on elämän eliksiiri, se on elämän perusvoima, josta riippuu terveys, josta riippuu elämän onni." ~YK