Tänään mun piti alkaa kirjoittaa kirjaa. Ei onnistunu ihan.

Ensin tuskailin kirjan nimeä vähän aikaa. Loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen että sillä kirjan nimellä ei ole oikeastaan mitään väliä tässä vaiheessa :D

Mutta tässä sitä nyt ollaan. Word auki ja kirjoittelen tähän. Ei tästä kirja tuu mutta kivaa se on tämäkin. Tullee sitte ku tullee, jos tullee. Erään yhden hyvän ystäväni sanoin.

Elän tällä hetkellä elämässäni hiljaista, mutta suurta muutosvaihetta.

Helposti omaksuvin nimi tälle vaiheelle voisi olla vaikka ”toukasta perhoseksi”

Hnmm... Tai jotain muuta helvetin kliseistä :D

Olen katsonut vähän väliä täällä facen feedissä sitä ”katso muistojasi” osiota.

Ne päivitykset... Huhhuh. Kuinka erinlaisen Peten mää sieltä näänkään.

Hyvin yksiselitteinen kuva on elämästä ollut.

Aika pitkälti elämä on pyörinyt ns, arjen ja viikonloppujen suossa. Yksi sana, tai itse asiassa kaksi kuvaa sitä Peteä siellä. Zombie/lammas.

No aika hurjasti sanottu koska silloinkin niitä ajatuksia oli aika helvetisti, mutta jostain syystä jätin kaiken sanomatta. Ja kun asioita jättää sanomatta sisälle syntyy helevetin iso musta kivi.

Sen vuoksi tein varmaan ihan vitun tyhmiä ajattelemattomia asioita.

Mutta totuuden siemen kai niissäkin oli. Se oli opetus.

Jotain suurta on tulossa. Tai se ei välttämättä edes ole mitään suurta. Muitten silmissä se ehkä on jotain mitä kannattaa tavoitella. Tai ehkä se on jotain sellaista mitä ei edes voi tavoitella. Loppukaneettina mitään enempää avaamatta sen enempää. (koska muuten mulla loppuis kirjottaminen kesken) Ei ole mitään mitä kannattaisi tavoitella edes. Vastaus on jo sulla itselläs <3