25.4.2016

Kuinka paljon "pahaa" nämä ns, marionettinuket voivat meille oikeasti siis aikuisten _OIKEASTI_ tehdä tuolta korkeimmalta pallilta?
En usko että kovin paljon. Itse en ainakaan ole kovin huolissaan siitä.
Se kiiltävä mitä he tavoittelevat. Antaa heidän sitä tavoitella. Meillä on sisällämme jotain niin helvetin paljon arvokkaampaa.
He joutuvat tavoittelemaan ikuisuuden sitä omaa täyttymystään kun pääsevät siihen pyörään mukaan.
Koska siinä pyörässä mikään ei riitä.
Millään muulla ei ole merkitystä.
Ei perheellä, ei ystävyydellä, ei rakkaudella, ei edes omalla tai muiden terveydellä.
Vain se materia mitä he kurkottelevat on "tärkeää"
Mitä sillä tekee? :D
Ei me sitä mennessämme viedä minnekkään.
Hyvä veli verkostoja jne, tulee aina olemaan.
Kultteja ja legioonia jossa oma perse pestään ja puunataan. Kumarretaan sitä kultaista kruunua kohden.
Turhaa alkaa tässä kertomaan ja luettelemaan sitä mikä on tärkeää ja mikä ei.
Kaikki tietävät sen sisällään, siinä tyyneydessä.
Siinä kosmoksessa ja atomien valtameressä missä me uiskennellaan.
Katsokaa eläimiä, katsokaa puita ja kasveja.
Tuntekaa niitten läsnäolo ja tyyneys.
Samaistuminen siihen. Ei tarvitse edes samaistua koska me ollaan täysin samaa tauhkaa. Jokin vain koittaa meitä heilauttaa.
Ja vaikka heilauttaisikin niin meidän juuret on maassa syvällä.
Tällaiset ihmiset jotka luulevat olevansa toisiaan korkeammalla tunnistaa hyvin helposti.
Sen näkee katseesta ja olemuksesta, eikö vain?
Kun ego nielaisee ihmisen...
Kukaan ei ole toisiaan korkeammalla.
Muistan toki ajan kun tuskin uskalsin puhua kenellekkään.
Olin hiljainen hissukka. Ujo ja sivuun vetäytyvä pikku hiiru.
Pelkäsin ihmisiä. Pelkäsin puhua kenellekkään. En uskaltanut katsoa silmiin. Koin kaikki muut isompana ja uhkaavampana. Ulkomaailma ja muut ihmiset oikeasti pelottivat minua tosissaan.
Se hetki, tai ne hetket kun oivaltaa asioita palkitsee suunnattomasti. Kuinka monesti minä oikeasti pelkäsin? Mitä minä pelkäsin? Minkä vuoksi? Kaikki on ollut vain kypsymistä ja oivaltamista. Vaikkakin välillä on menty kantapään kautta.
Helvetti soikoon että siellä ojan pohjalla on tullut oltua. Mutta mitään en kyllä vaihtais. Oikeastaan vielä näinäkin päivinä kuulen asioita itsestäni millaisena minua on pidetty. Naurattaa ja hymyilyttää todella kovasti. Jos olen joskus jotain satuttanut, niin se joku on kyllä ollut minä itse. :) Asioiden vääristely ja kärpäsestä härkäsen tekeminen ei suututa eikä vihastuta yhtään. Tekee vain mieli nauraa ja hymyillä sillen minkä näköinen minusta on ihmisten mielissä rakennettu :D
Hyvää ja parasta viikon alkua! Vappuki kohta!!! KESÄ!!!
Maaauuuuuuu <3 <3